Silmät auki

Molemmilla pennuilla avautuivat silmät kahden viikon kunniaksi. Näistä kuvista tosin sitä ei huomaa, kun molempien kuonokarvat ovat niin pitkät, että peittävät viirusilmät. Tekisi mieli tehdä jo konetyöt, mutta jos malttaisin odottaa vielä viikon.

11 vrk

Pennut kasvavat kohisten. Poika on jo yli puoli kiloa, ja tyttökin kohta samoissa. Molempien silmät ovat jo hivenen viirulla, eli voi olla, että viikonloppuna ne jo aukeavat.

Salli on edelleen omistautunut emo, mutta malttaa jo viettää aikaa muun perheen parissa. Kuitenkin se vähintään puolen tunnin välein käy katsomassa, että pennuilla on kaikki kunnossa. Pikku kenneltyttökin on saanut pitää jo pentuja sylissä, ja tänään yllätin sen pentulaatikosta nostelemasta pentuja - vaikka se hyvin tietää että se on kiellettyä.

Tyttö tai poika, menin sekaisin kuvissa :)

Tämä taas on selvästi poika :D

Ja tässä on kai tyttö

Vapaus!

Tänään illalla kotiin tullessani mies ilmoitti "pennut ei ole enää siellä". Minä kauhistuin, että minne ihmeeseen pikku pupsit on lähteneet, mutta lopulta paljastui, että "siellä" tarkoitti pentulaatikkoa. Ensiksi ajattelin, että Salli on kuljettanut ne pois laatikosta, mutta muutaman pentulaatikkoon palauttamisen jälkeen oli selvää, että pienet mussukat ihan itse ryömivät n 5cm laidan yli vapauteen. Tarvitsee harkita jotain korotusosaa oveen :)

Mur sanoo pienimies.

Hyvää Vappua!

Pennun tuoksuisia ajatuksia

Pentujen painot olivat tänä aamuna nousseet takaisin syntymäpainoihin. Tyttö painaa 208g ja poika 253g. Nyt voin lopettaa näin tiiviit punnitukset,  ja punnita vain kerran päivässä.  Usein kyllä jos pennut tuntuvat  kasvavan hyvin, unohdan punnita edes päivittäin, ja punnitsen sitten silloin kun muistan. Tein tänään ensimmäisen kerran Bio- Sensor ohjelman. Sehän on oikeasti vain normaalia pennun käsittelyä, mitä tulee paljon tehtyä muutenkin päivittäin, esim alustan vaihtamisen yhteydessä, mutta koen, että kun se on järsjestäytynyt ohjelma, se tulee tehdyksi samalla lailla joka päivä.

Kenneltyttö auttaa pentujen tottamisessa käsittelyyn.

Molemmat pennut pääsevät jo hienosti pentulaatikon toisesta päästä emon luo tarvittaessa, ja löytävät hanakasti ja itse nisän. Itseasiassa en syntymän jälkeen ole auttanut niitä tissille kuin ihan heti syntymän jälkeen, muuten ne hoitavat homman itse ja hienosti. Se onkin tärkeä merkki ns. elinvoimasta, mielestäni pennun pitää osata käyttäytyä luonnonmukaisesti ja niin, että se luonnossa pärjäisi. Tottakai autan heikompia pentuja, mutta nämä ns. heikommat eivät ole sellaisia, jotka jatkossa tulevat jatkamaan sukua eteenpäin.  Nämä villakoirat ovat kyllä helppoja koiria näissä lisääntymisasioissa, astuminen ja tiinehtyminen on ainakin omilla koirillani ollut vaivatonta,  synnytykset ovat sujuneet hyvin (taas saa koputtaa puuta), ja nartut yleensä hoitavat hommansa itsenäisesti ja hyvin. Kuten aiemmassa blogissa kirjoitin, niin Sallin äiti Iiris ei hoitanut ensimmäisiä pentuja ihan oppikirjojen mukaan, se imetti pennut kyllä ja vastasi niiden piipitykseen, mutta se ei suostunut nuolemaan pentujaan. Onneksi se korjaantui seuraavissa pentueissa, eikä selvästikään ole periytynyt eteenpäin, Salli kun ei muuta tekisikään kuin nuolisi pentujaan.  Mutta  mielestäni  koiraemon pitää osata hoitaa ja huolehtia pennuista itsenäisesti, en rajoita nartun oleskelua pentulaatikossa tai vie sitä imettämään – narttu kyllä osaa nämä asiat luonnostaan -  jos ei osaa, se ei ole jalostuskoira, ja sen jalostuskäyttö loppuu.  Nytkin kyllä olen kotona ja nukun yöni pentulaatikon vieressä, mutta  en reagoi ensimmäiseen pennun huutoon. Joka kerralla tähän asti Salli on itse rauhoittanut tilanteen, mutta olen varuillani jos pennulla on oikea hätä, esimerkiksi jos se on jäänyt pentulaatikon pehmusteen alle . 

Yritän ottaa pennuista parempia kuvia kun avustaja (luo mies) tulee töistä. Pentulaatikon nurkkaus on niin pimeä, ettei mustista pötkylöistä saa kuin salamalla ylivalottuneita kuvia. Eli toivottavasti illalla saan tänne kunnon kuvat :)

Palautumista

Yllättävän nopeasti sekä emo että pennut palautuvat synnytyksestä. Molempin pentujen painot ovat kääntyneet alun laskun jälkeen nousuun, ja Sallikin jo intoutui pihalla riehumaan lelun kanssa. Luikero rassukka kuitenkaan ei vieläkään saa lähestyä äitiään, ja sekös Luikeroa masentaa. Tänään se suostui sentään syömään jo vähän naudan mahaa - todella erikoista koiralta, joka söisi pienetkin kivet jos niitä kuppiin laittaisi. Lui selvästi kärsii, kun sillä ei ole koiraseuraa - mummonsa Iiris on siskollani hoidossa synnytyksen yli, ja Salli majailee pääasiassa pentukopassa.

On hauska seurailla pentuja. Tällä hetkellä tyttö on kuin äitinsä pikkupentuna, kärsimätön, päsmäröijä ja äänekäs. Se alkaa piipittää heti, jos veli tönii sitä nisällä tai jos se ei heti löydä nälän iskettyä nisää. Ja voi sitä valituksen määrää, kun Salli kehtaa puhdistaa sitä silloin, kun se haluaisi olla syömässä. Poika on selvästi tasaisempi luonne, ainakin nyt vielä, ja se ei ole tainnut päästää kertaakaan ääntä niin, etteikö sillä olisi "hätä", eli kun se on eksynyt pentukopan kylmään nurkkaan, tai joutunut kylmälle vaa'alle.

Käsittelen pentuja aina vähintään kerran päivässä. Moni ihmettelee, miksi kiusaan pentuja ja emoa, mutta samalla pentujen hermosto kehittyy paremmin. Muutaman päivän päästä (eli pentujen ollessa 3 vrk ikäisiä) alan punnistusten yhteydessä käsittelemään pentuja Bio-Sensor menetelmän mukaisesti.Se ei näin pienellä pentueella vie kuin muutaman minuutin, ja vaikka siihen ei kaikki uskoisikaan, niin eipä siitä haittaakaan ole :)

Lisää Bio-Sensor ohjelmasta

Sisko ja sen veli (ja yksi isoveli)

vaikea arvata kumpi on kumpi :)

 

Mamman ollessa pissareissulla on mukava makoilla lämpimän kauratyynyn päällä. Siskosten isoveli on aivan shokissa koko tapahtumasta - yllättäen sen rakas äiti on hylännyt sen, murisee sille portin takaa ja jopa jahtaa sitä muristen pihalla. Luikero raukka ei halua syödä, onneksi sen mieltä piristi hieman nuoremman vahvistuksen (Vivin) kanssa riehuminen päivällä. Nyt se makaa taas masentuneena sohvalla. Huomenna lupaan viettää teinipojan kanssa laatuaikaa kahdestaan, ja onneksi ylihuomenna on taas agilitytreenit, ehkä se parantaa mielialaa. 

Ensimmäinen päivä

Meillä kuluu paljon tätä.

Ei siksi, että pennut tarvitsisivat sitä (ainakaan vielä, kop kop), vaan siksi, että tämä tuote on loistava imettävälle nartulle alkumetreillä. Salli ei ainakaan suostu juomaan vielä vettä, mutta tätä on mennyt nyt eilisillasta lähtien jo kohta 2 litraa... Ainakin pitäisi maidon alkaa kohta virtaamaan, sitten olenkin ongelmissa, kun on 9 nisää täynnä, ja  vain kaksi lutkuttelijaa.

Illalla vaihdan pentujen alustan ja yritän ottaa uudet kuvat pennuista. Se voi olla haastavaa, sillä Salli ei halua olla erossa pennuista hetkeäkään. Pihalle sen voi teljetä, mutta muutamassa minuutissa alkaa kuulua korvia särkevä itku oven takaa... Mutta koska Iiriksen ensimmäisiä pentuja minun piti aikanaan puhdistaa ja huoltaa, niin on todella ihanaa, kun on noin (yli)huolehtiva emo, kuin Salli.

Täällä ne ovat!

Tänään klo 18 jälkeen meille syntyi kaksi tervettä, reipasta ja elinvoimaista pentua. Musta tyttö, 203g ja musta poika, 249g. Koko pieni perhe voivat hyvin, ja Salli hoitaa pentuja suurella hellyydellä.

kaksoset - the twins

Sallin onnea

59 vrk

Viime yö meni huonoilla unilla. Salli oli levoton ja läähätti, mutta saimme molemmat lopulta unta kun siirsin petini pentulaatikon viereen. Aamulla lämpö oli 36,4 joten pentusten pitäisi syntyä parin päivän sisällä. Odottaminen vaan on niiiin vaikeaa :) pentulaatikkko on niin tyhjä vielä

Salli Chillaa 58vrk

57 vrk

Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Sallilla on tänään 57vrk astutuksesta, ja minulla alkoi synnytysloma. Nyt illalla vasta ehdin hakea (tai no mies haki :D ) pentulaatikon varastosta, ja pentualustat pyörivät vielä pesukoneessa. Lisäksi tein juuri listaa, mitä kaikkea pitää vielä ostaa: lähinnä talouspaperia, villalankoja, energiageeliä, emonmaitovastiketta... Ja tosiaan huomenna on 58 vrk, ja Salli viimeksi synnytti 58 vrk... O- ou, pieni paniikki :D Onneksi lämmöt olivat vielä normaalin rajoissa, eli 37,5C ja pennut eivät vielä ole laskeutuneet, eli aamulla täytyy käydä nopeasti ostoksilla. Toivotaan, ettei pennut halua vielä maailmaan, niin kasvattajakin ehtii mukaan!

50. vuorokausi

Pitkään minusta näytti, ettei Sallin maha kasva lainkaan. Viime päivinä se on kuitenkin alkanut kasvaa hurjalla vauhdilla, ja tänään tunsin ensimmäistä kertaa pentujn potkut ja myllerrykset. Sallillakin on (omasta mielestään ainakin) tukala olo, se ähkii kun pennut riehuu mahassa, ja lenkillä se ei haluaisi lainkaan kävellä, vaan pysähtelee, hidastelee ja mulkoilee minua kuin olisin maailman kamalin koiran kiduttaja.

Minusta aina tuntuu, että koiran varsinainen tiineysaika menee kamalan nopeasti, ja onhan se vain pieni murrososa koko pennutukseen käytetystä ajasta. Toisaalta tämä pentujen mahassa oloaika on rauhallista aikaa - ennen astutusta tapahtuva selvittelytyö on ohi, samoin astutusmatkastressi, ja nyt vaan kerätään voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten ja silitellään vauvamahaa. Minä ainakin tarvitsen todella voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten. Sitä voisi ihmetellä miksi, koirahan sen kaiken työn tekee, mutta itse ainakin onnistun stressaamaan joka kerta sitä meneekö kaikki hyvin. Omien rakkaiden koirien kanssa ehdin pohtia aina ne kamalimmat vaihtoehdot mitä voi tapahtua.  Sitten pentujen ensimmäisten viikkojen kanssa sitä jännittää, etteivät pennut vaan sairastu, ja ettei emo saa kalkkikramppia tai tulehdusta. Kun pennut ovat kuukauden ikäisiä ja aloittelevat kiinteän syöntiä, voi huokaista hetkeksi - sitten alkaakin se (ihana) leikitys-, sosialistamis-, ja totutusrumba. Toinen hetki hengähtää onkin sitten vasta, kun pentuset muuttavat uusiin ihaniin koteihinsa, ja kaikkein mukavinta onkin lopulta kuulla, kuinka pentu on kotiutunut ja muuttunut osaksi perhettä. Sen takia ehkä tätä jännitystä ja odotusta sitten taas kestääkin seuraavien pentujen kanssa :)

Salli on tällähetkellä täysin tietämätön omistajansa pohdinnoista. Tosin minusta tuntuu, että se osaa ensimmäisten pentujen jälkeen varautua itsekin koko härdelliin. Viimeksi Salli vielä muutamaa tuntia ennen synnytystä riehui kuin ei ikinä tiine olisikaan, ja nyt se ei muuta tekisikään, kuin nukkuisi sohvalla. Ja se sille suotakoon - hetkeksi, kunnes taas raahaan sen väkipakolla lenkille.

Mammys Tummy

Puppies!

Måns

All this drama with Sallis mating were worth it, Salli is pregnant! Fast movements are always showy, aren't they Heidi ;)  At in 24 hours you could stress about progesterone levels, consult several vets, cancell boat tickets, book flights, drive 280km, mess with dogs papers, fly Stockholm and back and still be at work next mornign. I think this would not happen without our crazy team spirit.... Just do it! ;)

Salli is mated with Måns, handsome, lovely male from Sweden (Sandust the One). We were at the ultrasound today, and not alll we have to do is love and pamper our soon-to-be mother. Hope everything goes fine!

Salli at 1 year old

Meille tulee pentuja! Kaikki tämä draama ja sähläys oli siis sen arvoista, ja Salli on tiineenä! Kuten sanotaan, nopeat liikkeet ovat näyttäviä, eikö vain Heidi ;). (Alle) yhteen vuorokauteen mahtui kuukausi sitten progesteroniarvojen stressaamista, usean eri eläinlääkärin konsultaatiota, laivamatkan perumista, lentojen bookkausta, 230km ajelua,  lentämistä Tukholmaan ja takaisin, Sallin papereitten kuljetusta lentokentälle, lapsen hoitojärjestelyjä - ja silti siinä ajassa ehti vielä seuraavaksi aamuksi pirteänä töihin. Just do it! Mikään näistä ei onnistuisi ilman meidän tiimin hulvatonta ja hullua yhteishenkeä, jei hyvä meidän tiimi!

Isänä yhdistelmässä on komea ja herttäinen Måns (Sandust the One) ja äitinä oma pieni ja suloinen Sallindaalimme (Haydee's Salina). Tänään ultrassa näkyi muutama pupsi, nyt siis vaan täytyy helliä ja hemmotella Salli-äityliini piloille seuraavan 1kk ajan. Toivotaan että loppuaika ja synnytyskin menevät vielä hyvin <3

Takatalvi

I have always liked Finnish word "takatalvi". It means winter weather, which cames after you have just thought that the spring has started. "Takatalvi" sound likes Japanese when you pronounce it, doesn't it? You might think that "takatalvi" is quite deppressing season, it is not. Spring always need one or two "takatalvi"s to come. "Takatalvi" means that spring is near.

Even thought I like "takatalvi", all of my dogs doesn't. Last night it was snowing, and we have almost 30 cm new snow at the backyard.  At the mornign Salli looked liked she wanted to cry - someone has ruined her yard and paths. Iiris was looking at me and thought that she wont wet her feet, she rather would pee on the terrace. But Lui jr. was loving it. He jumped in the snow, he dipped his head in the snow, he ran like maniac in the snow. Yep - Lui jr loves "takatalvi".

 

video is taken at afternoon

Olen aina pitänyt takatalvi- sanasta. Se kuulostaa ihan japanilta kun sen lausuu "taka-taka-taka...". Monesta takatalvi on masentavaa aikaa - juuri kun luuli, että kevät tulee, niin iskeekin kamala lumimyräkkä. Minun mielestäni kuitenkin takatalvi on ihanaa aikaa, se kertoo että kevät on tulossa. Vai muistatteko montaakaan kevättä, jota ei edeltänyt yksi tai useampi takatalvi?

Viime yönä satoi n. 30cm lunta. Koirapolot - Salli katseli terassilta kyynel silmänurkassa kun sen rakkaat polut ja pihamaa oli pilattu. Iiris taas mietti, ettei todellakaan kastele tassujaan, vaan pissaa mielummin jopa terassille. Mutta Luikero.... se hyppi lumessa, tunki kuonoa syvälle lumeen ja puhisi ja muutenkin juoksi kuin hullu pitkin umpihankea. Jep - Lui jr rakastaa takatalvea :)

Coat or not

I was wondering different coat styles while washing and drying Iiris today. Iiris has been my experiment object past these years :) For longest time she has been in scandinavian lion, but she has been also in modern trimm, T-trimm, naked, english saddle trimm, and continental trimm. My absolutely favourite was T trimm and when she was at continental trimm I just wanted to dress her at big bag and hoped that the coat would grow fast :D Now I just need to decide which grooming style is next...

Naked, she looked like a barrel on legs ;)

T-trimm, this style I liked the most

Short english saddle trimm.

I dont even have a picture her on continental :D

Pohdin tänään Iiristä kuivaillessani eri trimmimalleja. Iiris raukka on ollut minun koekappaleeni - niin turkinlaitossa kuin kaikessa muussakin. Pisimmän ajan Iiris on ollut skandinaavisessa leijonassa, mutta se on myös ollut terrierissä (joka oli minun ehdoton lempparileikkaukseni sillä), nakuna, modernissa, englantilaisessa leijonassa ja continentalissa. Continental näytti aivan järkyttävältä sillä, ja toivoin vaan että voisin pukea Iiriksen johonkin säkkiin kunnes karva olisi taas tarpeeksi pitkää johonkin muuhun trimmimalliin. Nakuna Iiris näytti tynnyryltä pikkuisilla tikkujaloilla - Iiris kun ei ole ikinä ollut mikään maailman hoikin tyttö :D Nyt Iiris on jossain tursahtaneen pentuleijonan ja skandinaavisen leijonan välimaastossa, ja sillä on kaiken lisäksi ajeltu toisesta etujalasta karvat ranteen kohdalta (koska sillä oli n. 3 viikkoa sitten haava jalassa, joka täytyi ompeluttaa eläinlääkärissä). Vielä kun päättäisin, mihin malliin sen illalla leikkaan - annanko koneen laulaa vai saksien suhista?

Long time no see

It has been a while since our wepages and blog has been updated. Lazy (or buzy) webmaster? Well, what has been happening since summer... let see.

First of all our puppies has been growing, maybe not physically but mentally :) Lui jr. has started agility practises, and he is quite fast and clever. Unfortunately he has very slow and not-so-clever human with him.... :D But I am hoping that we could start our agility competiotions next summer. Our co-owned Puuma was visiting us at Christmas, she is so full of energy and temperament. She now lives temporary at abroad with her owner.  Our sweet co-owned Elmeri is feeling great also, he was at unofficial dod show "match show" with his owner practising 6.12.12 and they were 3th! Selena has been showed few times with her breeder/owner and she has got CAC, res-CAC and were second at juniorclasses both days at Helsinki Winner show and Finnish Winner show.

Iiris had hysterectomy at december, and I sometimes think that they did lobotomy - not hysteretomy :D She acts like she is a puppy...

Iiris just after her surgery

We have also new team member, lovely Vivi from Norway (kennel Fidel). Thank you Eva!

Vivi has started agility also ;)