Pitkään minusta näytti, ettei Sallin maha kasva lainkaan. Viime päivinä se on kuitenkin alkanut kasvaa hurjalla vauhdilla, ja tänään tunsin ensimmäistä kertaa pentujn potkut ja myllerrykset. Sallillakin on (omasta mielestään ainakin) tukala olo, se ähkii kun pennut riehuu mahassa, ja lenkillä se ei haluaisi lainkaan kävellä, vaan pysähtelee, hidastelee ja mulkoilee minua kuin olisin maailman kamalin koiran kiduttaja.
Minusta aina tuntuu, että koiran varsinainen tiineysaika menee kamalan nopeasti, ja onhan se vain pieni murrososa koko pennutukseen käytetystä ajasta. Toisaalta tämä pentujen mahassa oloaika on rauhallista aikaa - ennen astutusta tapahtuva selvittelytyö on ohi, samoin astutusmatkastressi, ja nyt vaan kerätään voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten ja silitellään vauvamahaa. Minä ainakin tarvitsen todella voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten. Sitä voisi ihmetellä miksi, koirahan sen kaiken työn tekee, mutta itse ainakin onnistun stressaamaan joka kerta sitä meneekö kaikki hyvin. Omien rakkaiden koirien kanssa ehdin pohtia aina ne kamalimmat vaihtoehdot mitä voi tapahtua. Sitten pentujen ensimmäisten viikkojen kanssa sitä jännittää, etteivät pennut vaan sairastu, ja ettei emo saa kalkkikramppia tai tulehdusta. Kun pennut ovat kuukauden ikäisiä ja aloittelevat kiinteän syöntiä, voi huokaista hetkeksi - sitten alkaakin se (ihana) leikitys-, sosialistamis-, ja totutusrumba. Toinen hetki hengähtää onkin sitten vasta, kun pentuset muuttavat uusiin ihaniin koteihinsa, ja kaikkein mukavinta onkin lopulta kuulla, kuinka pentu on kotiutunut ja muuttunut osaksi perhettä. Sen takia ehkä tätä jännitystä ja odotusta sitten taas kestääkin seuraavien pentujen kanssa :)
Salli on tällähetkellä täysin tietämätön omistajansa pohdinnoista. Tosin minusta tuntuu, että se osaa ensimmäisten pentujen jälkeen varautua itsekin koko härdelliin. Viimeksi Salli vielä muutamaa tuntia ennen synnytystä riehui kuin ei ikinä tiine olisikaan, ja nyt se ei muuta tekisikään, kuin nukkuisi sohvalla. Ja se sille suotakoon - hetkeksi, kunnes taas raahaan sen väkipakolla lenkille.
No comments:
Post a Comment