Hyvää Vappua!

Pennun tuoksuisia ajatuksia

Pentujen painot olivat tänä aamuna nousseet takaisin syntymäpainoihin. Tyttö painaa 208g ja poika 253g. Nyt voin lopettaa näin tiiviit punnitukset,  ja punnita vain kerran päivässä.  Usein kyllä jos pennut tuntuvat  kasvavan hyvin, unohdan punnita edes päivittäin, ja punnitsen sitten silloin kun muistan. Tein tänään ensimmäisen kerran Bio- Sensor ohjelman. Sehän on oikeasti vain normaalia pennun käsittelyä, mitä tulee paljon tehtyä muutenkin päivittäin, esim alustan vaihtamisen yhteydessä, mutta koen, että kun se on järsjestäytynyt ohjelma, se tulee tehdyksi samalla lailla joka päivä.

Kenneltyttö auttaa pentujen tottamisessa käsittelyyn.

Molemmat pennut pääsevät jo hienosti pentulaatikon toisesta päästä emon luo tarvittaessa, ja löytävät hanakasti ja itse nisän. Itseasiassa en syntymän jälkeen ole auttanut niitä tissille kuin ihan heti syntymän jälkeen, muuten ne hoitavat homman itse ja hienosti. Se onkin tärkeä merkki ns. elinvoimasta, mielestäni pennun pitää osata käyttäytyä luonnonmukaisesti ja niin, että se luonnossa pärjäisi. Tottakai autan heikompia pentuja, mutta nämä ns. heikommat eivät ole sellaisia, jotka jatkossa tulevat jatkamaan sukua eteenpäin.  Nämä villakoirat ovat kyllä helppoja koiria näissä lisääntymisasioissa, astuminen ja tiinehtyminen on ainakin omilla koirillani ollut vaivatonta,  synnytykset ovat sujuneet hyvin (taas saa koputtaa puuta), ja nartut yleensä hoitavat hommansa itsenäisesti ja hyvin. Kuten aiemmassa blogissa kirjoitin, niin Sallin äiti Iiris ei hoitanut ensimmäisiä pentuja ihan oppikirjojen mukaan, se imetti pennut kyllä ja vastasi niiden piipitykseen, mutta se ei suostunut nuolemaan pentujaan. Onneksi se korjaantui seuraavissa pentueissa, eikä selvästikään ole periytynyt eteenpäin, Salli kun ei muuta tekisikään kuin nuolisi pentujaan.  Mutta  mielestäni  koiraemon pitää osata hoitaa ja huolehtia pennuista itsenäisesti, en rajoita nartun oleskelua pentulaatikossa tai vie sitä imettämään – narttu kyllä osaa nämä asiat luonnostaan -  jos ei osaa, se ei ole jalostuskoira, ja sen jalostuskäyttö loppuu.  Nytkin kyllä olen kotona ja nukun yöni pentulaatikon vieressä, mutta  en reagoi ensimmäiseen pennun huutoon. Joka kerralla tähän asti Salli on itse rauhoittanut tilanteen, mutta olen varuillani jos pennulla on oikea hätä, esimerkiksi jos se on jäänyt pentulaatikon pehmusteen alle . 

Yritän ottaa pennuista parempia kuvia kun avustaja (luo mies) tulee töistä. Pentulaatikon nurkkaus on niin pimeä, ettei mustista pötkylöistä saa kuin salamalla ylivalottuneita kuvia. Eli toivottavasti illalla saan tänne kunnon kuvat :)

Palautumista

Yllättävän nopeasti sekä emo että pennut palautuvat synnytyksestä. Molempin pentujen painot ovat kääntyneet alun laskun jälkeen nousuun, ja Sallikin jo intoutui pihalla riehumaan lelun kanssa. Luikero rassukka kuitenkaan ei vieläkään saa lähestyä äitiään, ja sekös Luikeroa masentaa. Tänään se suostui sentään syömään jo vähän naudan mahaa - todella erikoista koiralta, joka söisi pienetkin kivet jos niitä kuppiin laittaisi. Lui selvästi kärsii, kun sillä ei ole koiraseuraa - mummonsa Iiris on siskollani hoidossa synnytyksen yli, ja Salli majailee pääasiassa pentukopassa.

On hauska seurailla pentuja. Tällä hetkellä tyttö on kuin äitinsä pikkupentuna, kärsimätön, päsmäröijä ja äänekäs. Se alkaa piipittää heti, jos veli tönii sitä nisällä tai jos se ei heti löydä nälän iskettyä nisää. Ja voi sitä valituksen määrää, kun Salli kehtaa puhdistaa sitä silloin, kun se haluaisi olla syömässä. Poika on selvästi tasaisempi luonne, ainakin nyt vielä, ja se ei ole tainnut päästää kertaakaan ääntä niin, etteikö sillä olisi "hätä", eli kun se on eksynyt pentukopan kylmään nurkkaan, tai joutunut kylmälle vaa'alle.

Käsittelen pentuja aina vähintään kerran päivässä. Moni ihmettelee, miksi kiusaan pentuja ja emoa, mutta samalla pentujen hermosto kehittyy paremmin. Muutaman päivän päästä (eli pentujen ollessa 3 vrk ikäisiä) alan punnistusten yhteydessä käsittelemään pentuja Bio-Sensor menetelmän mukaisesti.Se ei näin pienellä pentueella vie kuin muutaman minuutin, ja vaikka siihen ei kaikki uskoisikaan, niin eipä siitä haittaakaan ole :)

Lisää Bio-Sensor ohjelmasta

Sisko ja sen veli (ja yksi isoveli)

vaikea arvata kumpi on kumpi :)

 

Mamman ollessa pissareissulla on mukava makoilla lämpimän kauratyynyn päällä. Siskosten isoveli on aivan shokissa koko tapahtumasta - yllättäen sen rakas äiti on hylännyt sen, murisee sille portin takaa ja jopa jahtaa sitä muristen pihalla. Luikero raukka ei halua syödä, onneksi sen mieltä piristi hieman nuoremman vahvistuksen (Vivin) kanssa riehuminen päivällä. Nyt se makaa taas masentuneena sohvalla. Huomenna lupaan viettää teinipojan kanssa laatuaikaa kahdestaan, ja onneksi ylihuomenna on taas agilitytreenit, ehkä se parantaa mielialaa. 

Ensimmäinen päivä

Meillä kuluu paljon tätä.

Ei siksi, että pennut tarvitsisivat sitä (ainakaan vielä, kop kop), vaan siksi, että tämä tuote on loistava imettävälle nartulle alkumetreillä. Salli ei ainakaan suostu juomaan vielä vettä, mutta tätä on mennyt nyt eilisillasta lähtien jo kohta 2 litraa... Ainakin pitäisi maidon alkaa kohta virtaamaan, sitten olenkin ongelmissa, kun on 9 nisää täynnä, ja  vain kaksi lutkuttelijaa.

Illalla vaihdan pentujen alustan ja yritän ottaa uudet kuvat pennuista. Se voi olla haastavaa, sillä Salli ei halua olla erossa pennuista hetkeäkään. Pihalle sen voi teljetä, mutta muutamassa minuutissa alkaa kuulua korvia särkevä itku oven takaa... Mutta koska Iiriksen ensimmäisiä pentuja minun piti aikanaan puhdistaa ja huoltaa, niin on todella ihanaa, kun on noin (yli)huolehtiva emo, kuin Salli.

Täällä ne ovat!

Tänään klo 18 jälkeen meille syntyi kaksi tervettä, reipasta ja elinvoimaista pentua. Musta tyttö, 203g ja musta poika, 249g. Koko pieni perhe voivat hyvin, ja Salli hoitaa pentuja suurella hellyydellä.

kaksoset - the twins

Sallin onnea

59 vrk

Viime yö meni huonoilla unilla. Salli oli levoton ja läähätti, mutta saimme molemmat lopulta unta kun siirsin petini pentulaatikon viereen. Aamulla lämpö oli 36,4 joten pentusten pitäisi syntyä parin päivän sisällä. Odottaminen vaan on niiiin vaikeaa :) pentulaatikkko on niin tyhjä vielä

Salli Chillaa 58vrk

57 vrk

Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Sallilla on tänään 57vrk astutuksesta, ja minulla alkoi synnytysloma. Nyt illalla vasta ehdin hakea (tai no mies haki :D ) pentulaatikon varastosta, ja pentualustat pyörivät vielä pesukoneessa. Lisäksi tein juuri listaa, mitä kaikkea pitää vielä ostaa: lähinnä talouspaperia, villalankoja, energiageeliä, emonmaitovastiketta... Ja tosiaan huomenna on 58 vrk, ja Salli viimeksi synnytti 58 vrk... O- ou, pieni paniikki :D Onneksi lämmöt olivat vielä normaalin rajoissa, eli 37,5C ja pennut eivät vielä ole laskeutuneet, eli aamulla täytyy käydä nopeasti ostoksilla. Toivotaan, ettei pennut halua vielä maailmaan, niin kasvattajakin ehtii mukaan!

50. vuorokausi

Pitkään minusta näytti, ettei Sallin maha kasva lainkaan. Viime päivinä se on kuitenkin alkanut kasvaa hurjalla vauhdilla, ja tänään tunsin ensimmäistä kertaa pentujn potkut ja myllerrykset. Sallillakin on (omasta mielestään ainakin) tukala olo, se ähkii kun pennut riehuu mahassa, ja lenkillä se ei haluaisi lainkaan kävellä, vaan pysähtelee, hidastelee ja mulkoilee minua kuin olisin maailman kamalin koiran kiduttaja.

Minusta aina tuntuu, että koiran varsinainen tiineysaika menee kamalan nopeasti, ja onhan se vain pieni murrososa koko pennutukseen käytetystä ajasta. Toisaalta tämä pentujen mahassa oloaika on rauhallista aikaa - ennen astutusta tapahtuva selvittelytyö on ohi, samoin astutusmatkastressi, ja nyt vaan kerätään voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten ja silitellään vauvamahaa. Minä ainakin tarvitsen todella voimia synnytystä ja pikkupentuaikaa varten. Sitä voisi ihmetellä miksi, koirahan sen kaiken työn tekee, mutta itse ainakin onnistun stressaamaan joka kerta sitä meneekö kaikki hyvin. Omien rakkaiden koirien kanssa ehdin pohtia aina ne kamalimmat vaihtoehdot mitä voi tapahtua.  Sitten pentujen ensimmäisten viikkojen kanssa sitä jännittää, etteivät pennut vaan sairastu, ja ettei emo saa kalkkikramppia tai tulehdusta. Kun pennut ovat kuukauden ikäisiä ja aloittelevat kiinteän syöntiä, voi huokaista hetkeksi - sitten alkaakin se (ihana) leikitys-, sosialistamis-, ja totutusrumba. Toinen hetki hengähtää onkin sitten vasta, kun pentuset muuttavat uusiin ihaniin koteihinsa, ja kaikkein mukavinta onkin lopulta kuulla, kuinka pentu on kotiutunut ja muuttunut osaksi perhettä. Sen takia ehkä tätä jännitystä ja odotusta sitten taas kestääkin seuraavien pentujen kanssa :)

Salli on tällähetkellä täysin tietämätön omistajansa pohdinnoista. Tosin minusta tuntuu, että se osaa ensimmäisten pentujen jälkeen varautua itsekin koko härdelliin. Viimeksi Salli vielä muutamaa tuntia ennen synnytystä riehui kuin ei ikinä tiine olisikaan, ja nyt se ei muuta tekisikään, kuin nukkuisi sohvalla. Ja se sille suotakoon - hetkeksi, kunnes taas raahaan sen väkipakolla lenkille.

Mammys Tummy