Pennun tuoksuisia ajatuksia

Pentujen painot olivat tänä aamuna nousseet takaisin syntymäpainoihin. Tyttö painaa 208g ja poika 253g. Nyt voin lopettaa näin tiiviit punnitukset,  ja punnita vain kerran päivässä.  Usein kyllä jos pennut tuntuvat  kasvavan hyvin, unohdan punnita edes päivittäin, ja punnitsen sitten silloin kun muistan. Tein tänään ensimmäisen kerran Bio- Sensor ohjelman. Sehän on oikeasti vain normaalia pennun käsittelyä, mitä tulee paljon tehtyä muutenkin päivittäin, esim alustan vaihtamisen yhteydessä, mutta koen, että kun se on järsjestäytynyt ohjelma, se tulee tehdyksi samalla lailla joka päivä.

Kenneltyttö auttaa pentujen tottamisessa käsittelyyn.

Molemmat pennut pääsevät jo hienosti pentulaatikon toisesta päästä emon luo tarvittaessa, ja löytävät hanakasti ja itse nisän. Itseasiassa en syntymän jälkeen ole auttanut niitä tissille kuin ihan heti syntymän jälkeen, muuten ne hoitavat homman itse ja hienosti. Se onkin tärkeä merkki ns. elinvoimasta, mielestäni pennun pitää osata käyttäytyä luonnonmukaisesti ja niin, että se luonnossa pärjäisi. Tottakai autan heikompia pentuja, mutta nämä ns. heikommat eivät ole sellaisia, jotka jatkossa tulevat jatkamaan sukua eteenpäin.  Nämä villakoirat ovat kyllä helppoja koiria näissä lisääntymisasioissa, astuminen ja tiinehtyminen on ainakin omilla koirillani ollut vaivatonta,  synnytykset ovat sujuneet hyvin (taas saa koputtaa puuta), ja nartut yleensä hoitavat hommansa itsenäisesti ja hyvin. Kuten aiemmassa blogissa kirjoitin, niin Sallin äiti Iiris ei hoitanut ensimmäisiä pentuja ihan oppikirjojen mukaan, se imetti pennut kyllä ja vastasi niiden piipitykseen, mutta se ei suostunut nuolemaan pentujaan. Onneksi se korjaantui seuraavissa pentueissa, eikä selvästikään ole periytynyt eteenpäin, Salli kun ei muuta tekisikään kuin nuolisi pentujaan.  Mutta  mielestäni  koiraemon pitää osata hoitaa ja huolehtia pennuista itsenäisesti, en rajoita nartun oleskelua pentulaatikossa tai vie sitä imettämään – narttu kyllä osaa nämä asiat luonnostaan -  jos ei osaa, se ei ole jalostuskoira, ja sen jalostuskäyttö loppuu.  Nytkin kyllä olen kotona ja nukun yöni pentulaatikon vieressä, mutta  en reagoi ensimmäiseen pennun huutoon. Joka kerralla tähän asti Salli on itse rauhoittanut tilanteen, mutta olen varuillani jos pennulla on oikea hätä, esimerkiksi jos se on jäänyt pentulaatikon pehmusteen alle . 

Yritän ottaa pennuista parempia kuvia kun avustaja (luo mies) tulee töistä. Pentulaatikon nurkkaus on niin pimeä, ettei mustista pötkylöistä saa kuin salamalla ylivalottuneita kuvia. Eli toivottavasti illalla saan tänne kunnon kuvat :)