Yllättävän nopeasti sekä emo että pennut palautuvat synnytyksestä. Molempin pentujen painot ovat kääntyneet alun laskun jälkeen nousuun, ja Sallikin jo intoutui pihalla riehumaan lelun kanssa. Luikero rassukka kuitenkaan ei vieläkään saa lähestyä äitiään, ja sekös Luikeroa masentaa. Tänään se suostui sentään syömään jo vähän naudan mahaa - todella erikoista koiralta, joka söisi pienetkin kivet jos niitä kuppiin laittaisi. Lui selvästi kärsii, kun sillä ei ole koiraseuraa - mummonsa Iiris on siskollani hoidossa synnytyksen yli, ja Salli majailee pääasiassa pentukopassa.
On hauska seurailla pentuja. Tällä hetkellä tyttö on kuin äitinsä pikkupentuna, kärsimätön, päsmäröijä ja äänekäs. Se alkaa piipittää heti, jos veli tönii sitä nisällä tai jos se ei heti löydä nälän iskettyä nisää. Ja voi sitä valituksen määrää, kun Salli kehtaa puhdistaa sitä silloin, kun se haluaisi olla syömässä. Poika on selvästi tasaisempi luonne, ainakin nyt vielä, ja se ei ole tainnut päästää kertaakaan ääntä niin, etteikö sillä olisi "hätä", eli kun se on eksynyt pentukopan kylmään nurkkaan, tai joutunut kylmälle vaa'alle.
Käsittelen pentuja aina vähintään kerran päivässä. Moni ihmettelee, miksi kiusaan pentuja ja emoa, mutta samalla pentujen hermosto kehittyy paremmin. Muutaman päivän päästä (eli pentujen ollessa 3 vrk ikäisiä) alan punnistusten yhteydessä käsittelemään pentuja Bio-Sensor menetelmän mukaisesti.Se ei näin pienellä pentueella vie kuin muutaman minuutin, ja vaikka siihen ei kaikki uskoisikaan, niin eipä siitä haittaakaan ole :)
Lisää Bio-Sensor ohjelmasta
No comments:
Post a Comment