2013/05/12

Silmät auki

Molemmilla pennuilla avautuivat silmät kahden viikon kunniaksi. Näistä kuvista tosin sitä ei huomaa, kun molempien kuonokarvat ovat niin pitkät, että peittävät viirusilmät. Tekisi mieli tehdä jo konetyöt, mutta jos malttaisin odottaa vielä viikon.

2013/05/07

11 vrk

Pennut kasvavat kohisten. Poika on jo yli puoli kiloa, ja tyttökin kohta samoissa. Molempien silmät ovat jo hivenen viirulla, eli voi olla, että viikonloppuna ne jo aukeavat.

Salli on edelleen omistautunut emo, mutta malttaa jo viettää aikaa muun perheen parissa. Kuitenkin se vähintään puolen tunnin välein käy katsomassa, että pennuilla on kaikki kunnossa. Pikku kenneltyttökin on saanut pitää jo pentuja sylissä, ja tänään yllätin sen pentulaatikosta nostelemasta pentuja - vaikka se hyvin tietää että se on kiellettyä.

Tyttö tai poika, menin sekaisin kuvissa :)

Tämä taas on selvästi poika :D

Ja tässä on kai tyttö

2013/05/02

Vapaus!

Tänään illalla kotiin tullessani mies ilmoitti "pennut ei ole enää siellä". Minä kauhistuin, että minne ihmeeseen pikku pupsit on lähteneet, mutta lopulta paljastui, että "siellä" tarkoitti pentulaatikkoa. Ensiksi ajattelin, että Salli on kuljettanut ne pois laatikosta, mutta muutaman pentulaatikkoon palauttamisen jälkeen oli selvää, että pienet mussukat ihan itse ryömivät n 5cm laidan yli vapauteen. Tarvitsee harkita jotain korotusosaa oveen :)

Mur sanoo pienimies.

2013/04/28

Pennun tuoksuisia ajatuksia

Pentujen painot olivat tänä aamuna nousseet takaisin syntymäpainoihin. Tyttö painaa 208g ja poika 253g. Nyt voin lopettaa näin tiiviit punnitukset,  ja punnita vain kerran päivässä.  Usein kyllä jos pennut tuntuvat  kasvavan hyvin, unohdan punnita edes päivittäin, ja punnitsen sitten silloin kun muistan. Tein tänään ensimmäisen kerran Bio- Sensor ohjelman. Sehän on oikeasti vain normaalia pennun käsittelyä, mitä tulee paljon tehtyä muutenkin päivittäin, esim alustan vaihtamisen yhteydessä, mutta koen, että kun se on järsjestäytynyt ohjelma, se tulee tehdyksi samalla lailla joka päivä.

Kenneltyttö auttaa pentujen tottamisessa käsittelyyn.
Molemmat pennut pääsevät jo hienosti pentulaatikon toisesta päästä emon luo tarvittaessa, ja löytävät hanakasti ja itse nisän. Itseasiassa en syntymän jälkeen ole auttanut niitä tissille kuin ihan heti syntymän jälkeen, muuten ne hoitavat homman itse ja hienosti. Se onkin tärkeä merkki ns. elinvoimasta, mielestäni pennun pitää osata käyttäytyä luonnonmukaisesti ja niin, että se luonnossa pärjäisi. Tottakai autan heikompia pentuja, mutta nämä ns. heikommat eivät ole sellaisia, jotka jatkossa tulevat jatkamaan sukua eteenpäin.  Nämä villakoirat ovat kyllä helppoja koiria näissä lisääntymisasioissa, astuminen ja tiinehtyminen on ainakin omilla koirillani ollut vaivatonta,  synnytykset ovat sujuneet hyvin (taas saa koputtaa puuta), ja nartut yleensä hoitavat hommansa itsenäisesti ja hyvin. Kuten aiemmassa blogissa kirjoitin, niin Sallin äiti Iiris ei hoitanut ensimmäisiä pentuja ihan oppikirjojen mukaan, se imetti pennut kyllä ja vastasi niiden piipitykseen, mutta se ei suostunut nuolemaan pentujaan. Onneksi se korjaantui seuraavissa pentueissa, eikä selvästikään ole periytynyt eteenpäin, Salli kun ei muuta tekisikään kuin nuolisi pentujaan.  Mutta  mielestäni  koiraemon pitää osata hoitaa ja huolehtia pennuista itsenäisesti, en rajoita nartun oleskelua pentulaatikossa tai vie sitä imettämään – narttu kyllä osaa nämä asiat luonnostaan -  jos ei osaa, se ei ole jalostuskoira, ja sen jalostuskäyttö loppuu.  Nytkin kyllä olen kotona ja nukun yöni pentulaatikon vieressä, mutta  en reagoi ensimmäiseen pennun huutoon. Joka kerralla tähän asti Salli on itse rauhoittanut tilanteen, mutta olen varuillani jos pennulla on oikea hätä, esimerkiksi jos se on jäänyt pentulaatikon pehmusteen alle . 

Yritän ottaa pennuista parempia kuvia kun avustaja (luo mies) tulee töistä. Pentulaatikon nurkkaus on niin pimeä, ettei mustista pötkylöistä saa kuin salamalla ylivalottuneita kuvia. Eli toivottavasti illalla saan tänne kunnon kuvat :)

Palautumista

Yllättävän nopeasti sekä emo että pennut palautuvat synnytyksestä. Molempin pentujen painot ovat kääntyneet alun laskun jälkeen nousuun, ja Sallikin jo intoutui pihalla riehumaan lelun kanssa. Luikero rassukka kuitenkaan ei vieläkään saa lähestyä äitiään, ja sekös Luikeroa masentaa. Tänään se suostui sentään syömään jo vähän naudan mahaa - todella erikoista koiralta, joka söisi pienetkin kivet jos niitä kuppiin laittaisi. Lui selvästi kärsii, kun sillä ei ole koiraseuraa - mummonsa Iiris on siskollani hoidossa synnytyksen yli, ja Salli majailee pääasiassa pentukopassa.

On hauska seurailla pentuja. Tällä hetkellä tyttö on kuin äitinsä pikkupentuna, kärsimätön, päsmäröijä ja äänekäs. Se alkaa piipittää heti, jos veli tönii sitä nisällä tai jos se ei heti löydä nälän iskettyä nisää. Ja voi sitä valituksen määrää, kun Salli kehtaa puhdistaa sitä silloin, kun se haluaisi olla syömässä. Poika on selvästi tasaisempi luonne, ainakin nyt vielä, ja se ei ole tainnut päästää kertaakaan ääntä niin, etteikö sillä olisi "hätä", eli kun se on eksynyt pentukopan kylmään nurkkaan, tai joutunut kylmälle vaa'alle.

Käsittelen pentuja aina vähintään kerran päivässä. Moni ihmettelee, miksi kiusaan pentuja ja emoa, mutta samalla pentujen hermosto kehittyy paremmin. Muutaman päivän päästä (eli pentujen ollessa 3 vrk ikäisiä) alan punnistusten yhteydessä käsittelemään pentuja Bio-Sensor menetelmän mukaisesti.Se ei näin pienellä pentueella vie kuin muutaman minuutin, ja vaikka siihen ei kaikki uskoisikaan, niin eipä siitä haittaakaan ole :)

Lisää Bio-Sensor ohjelmasta

2013/04/27

Sisko ja sen veli (ja yksi isoveli)

vaikea arvata kumpi on kumpi :)


Mamman ollessa pissareissulla on mukava makoilla lämpimän kauratyynyn päällä. Siskosten isoveli on aivan shokissa koko tapahtumasta - yllättäen sen rakas äiti on hylännyt sen, murisee sille portin takaa ja jopa jahtaa sitä muristen pihalla. Luikero raukka ei halua syödä, onneksi sen mieltä piristi hieman nuoremman vahvistuksen (Vivin) kanssa riehuminen päivällä. Nyt se makaa taas masentuneena sohvalla. Huomenna lupaan viettää teinipojan kanssa laatuaikaa kahdestaan, ja onneksi ylihuomenna on taas agilitytreenit, ehkä se parantaa mielialaa.